Álbmoga oaivámuččaid duopmu
1 Mun dadjen:
Gullet dal, Jakoba oaivámuččat,
dii Israela stivrejeaddjit!
Almma dii galggašeiddet diehtit,
mii lea vuoigat?
2 Muhto dii vašuhehpet buori
ja ráhkistehpet bahá.
Dii njuovvabehtet olbmuin náhki
ja gaikubehtet oačči sin dávttiin.
3 Sii borret mu álbmoga oačči,
njaldet liikki ja cuvkejit sin dávttiid.
Sii bidjet daid dego biergguid báhtái,
nugo biergobihtáid ruitui.
4 Go sii de čurvot Hearrái,
de son ii vástit sidjiide.
Dalle son čiehká ámadajus sin ovddas,
sin bahádaguid dihte.
5 Ná cealká Hearrá daid profehtaid birra
guđet čádjidahttet mu álbmoga:
Sii lohpidit ráfi ja lihku
go fal ožžot juoidá suoskat,
muhto gulahit soađi daidda
geat eai atte maidege sin njálbmái.
6 Dan dihte didjiide boahtá
idja mas eai oidnojuvvo oainnáhusat,
seavdnjatvuohta almmá einnostusaid haga.
Profehtaid beaivváš luoitáda,
beaivi sin birra šaddá seavdnjadin.
7 Dalle oaidnit šaddet heahpadii,
ja einnosteaddjit adnojuvvojit bilkun.
Buohkat gokčet skávžžáideaset,
danin go Ipmil ii vástit.
8 Muhto Hearrá vuoigŋa lea
deavdán mu fámuin,
vuoigatvuođain ja givrodagain,
vai mun čájehivččen Jakobii dan rihkkumiid
ja Israelii dan suttu.
9 Gullet juo, dii Jakoba soga oaivámuččat,
gullet, dii Israela ráđđejeaddjit!
Dii vašuhehpet vuoigatvuođa
ja dahkabehtet mohkkájin
dan mii lea njuolgat.
10 Dii huksebehtet Siona varradaguiguin
ja Jerusalema vearrivuođain.
11 Dán gávpoga oaivámuččat
dubmejit duolgguid vuostá,
dan báhpat berret mávssu oahpaheames,
dan profehtat einnostit, jos ožžot bálkká.
Dattetge sii mahkáš dorvvastit Hearrái
ja dadjet:
“Almma Hearrá lea minguin?
Ii min sáhte deaividit lihkohisvuohta!”
12 Din dihte Sion jorgojuvvo bealdun,
Jerusalem šaddá čievračopman
ja tempelvárri vuovdiluvvá.